Koeputkihedelmöitys

Koeputkihedelmöityshoito (In Vitro Fertilisaatio, IVF) kehitettiin alunperin hoitomenetelmäksi niissä tilanteissa joissa naisen munajohtimet eivät toimi. Nykypäivänä IVF on tehokkain hoitomuoto riippumatta lapsettomuuden syystä, mutta hoidon yhteydessä saadaan myös paljon tietoa itse lapsettomuuden taustasta kunkin parin kohdalla.

Hoito aloitetaan hormonihoidolla, minkä tarkoituksena on saada munasarjoissa samanaikaisesti kypsymään useampia munarakkuloita. Munasolun keräyksen yhteydessä saadaan useita munasoluja, joista keskimäärin 2/3 hedelmöityy ja jakautuu. Monet tekijät kuitenkin vaikuttavat saatavien munasolujen lukumäärään ja hedelmöitymiseen. Hoito toteutetaan kypsyttämällä munarakkuloita n. 10 päivän ajan ihonalaisilla hormonipistoksilla. Hoitovastetta seurataan ultraäänitutkimuksin. Tämän jälkeen munasolut kerätään emättimen kautta ultraääniohjauksessa.

Kerätyt munasolut hedelmöitetään viljelymaljoilla lisäten niille riittävä määrä siittiöitä. Hedelmöityneitä munasoluja viljellään yleensä 2 vuorokauden ajan. Tällöin, 48 tunnin kuluttua munasolujen keräyksen jälkeen, hedelmöityneet munasolut ovat jakautuneet 2- tai 4-soluvaiheeseen. Yksi tai kaksi parasta alkiota valitaan siirtoa varten, ja jos hyvälaatuisia alkioita on useampia, loput voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Alkionsiirto on toimenpide, jossa alkio/t viedään ohuella muovikatetrilla kohtuonteloon.

4-soluvaihe	8-soluvaihe

Riskit ja sivuvaikutukset

Koeputkihedelmöityshoitoon liittyy kaksi selkeätä riskiä. Ensinnäkin naiset reagoivat hyvin yksilöllisesti annettuun hormonihoitoon. Valtaosalla hormoniannostuksen pystyy arvioimaan oikein perustuen naisen ikään, painoon, munasarjojen ulkonäköön ultraäänitutkimuksessa, ja mahdolliseen aikaisempaan hoitoyritykseen.

Osa potilaista reagoi huonosti, jolloin hormoniannoksia voi joutua nostamaan. Pieni osa potilaista sen sijaan reagoi hyvin voimakkaasti annettuun hoitoon. Tällöin munasarjoihin kehittyy jopa 30-40 munarakkulaa, munasarjat ovat kookkaat ja turvonneet, vatsaonteloon voi kertyä nestettä aiheuttaen kipua ja pahoinvointia. Tällöin puhutaan munasarjojen hyperstimulaatiooireyhtymästä (OHSS). Usein lepo ja riittävä nesteen nauttiminen riittää hoidoksi, mutta pahimmissa tapauksissa tila voi vaatia sairaalassa nestehoitoa ja seurantaa .

Toinen riski, joka IVF-hoitoihin liittyy, on lisääntynyt riski saada monisiköinen raskaus. Luonnollisen hedelmöitymisen seurauksena noin 1% kaikista raskauksista on kaksosraskauksia. IVF-hoitojen seurauksena jopa 20-30% kaikista raskauksista on kaksosraskauksia. Vaikka valtaosa monisikiöraskauksista sujuu hyvin, liittyy niihin kuitenkin aina lisääntynyt riski ennenaikaiseen synnytykseen, pienipainoisuuteen ja synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Hyvä tapa estää näitä riskejä on se, että kohtuonteloon siirretään ainoastaan yksi alkio kerrallaan.